Tuolin selkämykselle hän oli heittänyt popliinatakin.
Mies nyki päätään puolelta toiselle ja hän näytti siltä, kun ei olisi ymmärtänyt lehdestä eikä ylipäätään maailman menosta. Emilin mielestä mies käyttäytyi kuin lintu, mikä oli Emilin mielestä hyvinkin huvittavaa. Emil ajatteli, että mies oli vain hassu. Mies jatkoi lehden "lukemista" väärinpäin ja Emil jatkoi keiton syömistä.
Kun Emil oli syönyt keiton, äiti ei ollut vielä tullut takaisin virastolta, joten Emil jäi tarkkailemaan kummallista lintu miestä. Emil kiitti ruoasta ja huomasi, että hassu mies oli tekemässä lähtöä. Emil tiesi ettei hän saisi lähteä itsekseen pois kuppilasta, mutta häntä kiinnosti tämä hassu mies niin paljon, että hän ei voinut vastustaa kiusausta lähteä seuraamaan lintumiestä.
Miehellä oli pienen pään nykimisen lisäksi hyvinkin kummallinen kävely tyyli. Hän vaappui sivulta toiselle ja hän otti isoja askelia. Mies suuntasi lähimmän lammen luokse, jota Emil kutsuu Ankkalammeksi. Mies pysähtyi ankkalammen reunalle ja katseli ympärilleen. Emiliä rupesi naurattamaan ajatus siitä, että mies käveli kuin lintu ja oli ankkalammella. Tämän hihkaisun kuultuaan, mies havahtui ja kääntyi ympäri. Emil hieman säikähti, kun hassu mies huomasi hänet. Emil ajatteli, että nyt hän on pulassa. Mies lähesty emiliä, mutta Emil ei enää ollut peloissaan. Emil huomasi kuinka hajamielisen eksynyt mies oli.
- Missä täällä on lähin meri, mies kysyi.
Emil ihmetteli kysymystä, koska hän asui Keski- Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti