Opiskelun pitäisi olla hauskaa ja rattoisaa. Meille kerrotaan pienestä pitäen opiskelun olevan yksi tärkeimmistä asioista, mitä me ikinä teemme. Opiskelu on tärkeää ja opintojen kautta meille avautuu uusia ulottuvuuksia ja pääsemme opiskelamaan lisää uusiin oppilaitoksiin. Toisin sanoen, me opiskelemme melkein koko ajan.
Opiskelun tärkeyttä kailotetaan nykyään joka tuutista. Miksi kaikkien pitää olla niin korkealle koulutettuja? Olisi minustakin aivan mahtavaa jos minulla olisin hyvät paperit loistavista kouluista, mutta eipä taida minun kohdalla olla mahdollista. Oppimiseen ja opiskeluun liittyvät kriteerit nousevat koko ajan ihan pilviin. Kohta kukaan ei pääse opiskelemaan ja kukaan ei edes jaksa hakea mihinkään, koska he tietävät valmiiksi etteivät pääse opiskelemaan. Nuorilla on kauheat paineet jo peruskoulussa ja varsinkin lukion jälkeen, jos he valitsevat lukion. Lukiossa saa toki miettiä sen kolme vuotta mitä haluaa tehdä isona, mutta jos ei heti pääse lukion jälkeen opiskelemaan, yhteiskunta ajattelee meidän nuorien olevan laiskoja ja tyhmiä. Ylemmät päättäjät voisivat laskea opiskelun korkeita kriteerejä eikä valittaa meistä nuorista.
2000- luvulle mentäessä oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet huomattavasti. Itselläni on oppimisvaikeus ja se vaikuttaa elämääni varsinkin opiskelujen yhteydessä. Ei ole kovinkaan helppoa pysyä muiden opiskelijoiden tahdissa, kun kukaan ei ota huomioon oppimisvaikeutta. En ymmärrä miksi opiskelujen kriteerejä nostetaan eikä samalla oteta huomioon niitä ihmisiä, joilla on oppimisvaikeus. Sitten nämä oppimisvaikuden omaavat henkilöt suljetaan kouluissa omiin luokkia ja heitä pidetään erilaisina ihmisinä. Tämä ei edistä oppisvaikeuksien vähenemistä. Olen huomannut näiden kouluvuosieni aikana opetuksen laadun laskevan huimasti. Opettajat eivät joko osaa opettaa kunnolla tai sitten he eivät vain jaksa olla kiinnostunut työstään. Samalla kun opettajien opetuksen laatu laskee ja oppimisvaikeuksien määrä kasvaa, kriteerit vain nousevat, vaikka ihmisten kannattaisi miettiä näitä korkealla olevien kriteerien poistamista tai ainakin lieventämistä.
Yksilöt oppivat asioita eri tavoilla ja tietenkin omassa tahdissaan, mutta ainaiset korkeat kriteerit alkavat nakertaa ihmistä jossain vaiheessa. Kukaan ei jaksa koko elämäänsä kuunnella olevansa huono oppilas vain korkeiden kriteerien takia. Tottakai jossain vaiheessa ihminen kyllästyy opiskeluun, kun mitään ei saa aikaiseksi ja aina ollaan kyttäämässä miten huonosti tällä kertaa on asiat tehty. Kaikilla on oma tahti ja siinä on pysyttävä, eikä ketään pitäisi hoputtaa vain siksi että saadaan vanhat opiskelijat potkittua pihalle ja uusia otettua sisälle.
Opiskelun pitäisi olla elämän parasta aikaa, mutta näillä kriteereillä ja painella ei pitkälle pötkitä. Yhteiskunta odottaa kaikkien ihmisten tuosta noin vain hankkivan itselleen paperit hyvistä kouluista. Asia ei toteudu jos nuoret ahdistetaan nurkkaan liian vaativalla koulun käynnillä. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan, joten kenenkään ei pitäisi odottaa meidän olevan koneita, jotka oppivat kaiken heti ja täydellisesti. Ihmisille pitää antaa oma aikansa toteuttaakseen unelmansa. Jos yhteiskunta haluaa nuorten opiskelevan loppuun asti, tulee kriteerien laskea ja nopeasti.
Kiinnostava mielipidekirjoitus! Aihe on ajankohtainen (aina), ja uskon, että moni on kanssasi samaa mieltä.
VastaaPoistaTeesiäsi voisi ehkä vielä vähän konkretisoida. Mitä tarkoitat korkeiden kriteerien madaltamisella? Pitäisikö opiskelun olla käytännönläheisempää vai pitäisikö koulujen laajoja opinto-ohjelmia karsia (esimerkiksi)?