Kuvitteellisessa tarinassa pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samaistuminen tarinan henkilöön voi muuttaa mielipiteitä asioista ja jopa muuttaa jonkin verran lukijan käyttäytymistä. Ihmiset siis alkavat ajatella eri tavalla tietystä asiasta, mikä on ilmennyt fiktiivisessä tarinassa. Valkoihoinen suvaitsee tummaihoista, kun hänelle selviää päähenkilön olleen tummaihoinen.
Romaaniin paneutuminen ja hahmoihin samaistuminen vähentää tutkitusti stressiä, verenpaine ja syke laskee. Ihminen pääsee vähäksi aikaa eroon stressaavasta todellisuudesta ja hän voin nauttia fiktiivisen tarinan omasta maailmasta. Tutkimusten mukaan puolentunnin lukukerta vähentää stressiä saman verran kuin saman pituinen joogasessio tai television katselukerta.
Lukiessa ihminen ajattelee samalla eli hän vertaa lukemaansa omiin valmiiksi oleviin tietoihin, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Paneutunut lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskoja, mikä taas stimuloi aivoja. Pintalukijalla ei näin tapahdu, sillä pintalukeminen ei herätä kauheasti ajattelua.
Otsikko on oikeanlainen ja aloituksessa on menty hyvin suoraan asiaan. Mielestäni tiivistelmän asiat on selitetty sopivasti omin sanoin.
VastaaPoistaKappaleet erottuu selkeästi toisistaan ja asioiden käsittelyjärjestys on hyvä. Teksti on sopivan tiivis ja kaikki olennaiset asiat löytyy. Puttosen käyttämiä lähteitä olisi kuitenkin voinut mainita enemmän.
Teksti oli muuten ihan sujuvaa, mutta muutaman kirjoitusvirheen huomasin.
Sopiva pistemäärä on mielestäni 4.
Olen samaa mieltä Miran kanssa. Kirjoituksissa vastaus ei ehkä aivan yltäisi neljään pisteeseen, mutta tekstisi on kelpo tiivistelmä!
VastaaPoista